Vaatteet ovat aatteet vai päinvastoin?

Eri ammateissa on virkapuvut, joiden pohjalta voisi jollain tavalla perustella väitettä, että aatteet ovat vaatteet tai ainakin sitä, että juuri työtä ja osaamista tuodaan esiin vaatteilla. Myös elämäntapakysymyksiin vaatteet liittyvät nykyisin yhä enemmän (ekologiset- tai kierrätysideologiat). Pukeutumisen ympärillä pyörii ja häärii satoja ja ilmeisesti tuhansia yrityksiä, jotka tuottavat vaatteita kuluttajille ympäri maailman ja muodin asiantuntijat pyörittävät bisnestä, joka on vertaansa vailla suurkaupunkien keskuksissa. Lisäksi ovat neulesuunnittelijat, lehdet ja kaupat, joihin virtaa ideoita ja tuotteita maailman joka kolkasta myös kansallisiin taloudellisiin päämääriin liittyen. Vaatteiden valinta eri tilaisuuksiin ja tapahtumiin voi tuntua usein vaikealta. Moni seisoo vaatekaapin edessä ja toteaa kuitenkin, että "ei mitään päällepantavaa". Kun saa kutsun synttäreille tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin, joutuu miettimään asuaan ja tilaisuuden luonnetta pukeutumiseen nähden. Vapaa-ajan harrastukset, retkeily ja arkiset askareet vaativat myös ajatusta pukeutumisen suhteen. Itse en ole lämmennyt kovin paljon vaatteiden kierrätykselle, vaan tuunaan mielelläni vanhoja vaatteita. Kodin perintönä olen saanut äidiltäni ompelutaidon alkeet ja käynyt myöhemmin myös pienen ompelukurssin. Minulla on omiin mittoihin tehdyt kaavat topista takkiin ja olen ommellut vaatteita erilaisiin tilaisuuksiin.
Pukeutuminen on helppoa - näin ainakin omasta mielestäni, vaikka se aiheuttaisikin jonkin verran pään vaivaa. Valmiit vaatteet kaupoista ostettuina ovat mielestäni tosin aika kalliita. En suosi mitään merkkituotteita, eikä omasta mielestäni ole oleellista se, onko jokin vaate jonkun tunnetun suunnittelijan tekemä, ellei sitten asiaan liity jokin aivan erityinen seikka. Olen selannut paljon vaatesivustoja ja käyn läpi eri sesonkien muotia internetissä kuten myös kansainvälisiä muotilehtiä. Vihkoihin olen kerännyt kankaitten laatuja ja vaatesuunnittelijoiden ideoita kauluksiksi ja leikkauksiksi.

Marttaharrastukseen liittyen on mainittava, että pukeutumiseen ei ole siinä tietääkseni kiinnitetty mitään erityista huomiota - jokainen pukeutuu sopivaksi katsomallaan tavalla marttailtoihin ja -tilaisuuksiin. Jokainen huolehtii omasta pukeutumisestaan. Marttapuvun, -paidan, -essun ja -huivin käytöstä ei ole olemassa mitään erityistä ohjeistusta. Kuvassa oleva Marttapaita on mainituista vaatteista kuitenkin ehkä suosituin. Sen näkee usein Martat-lehden sivustolla olevien marttojen asusteena.
Kaikenkaikkiaan pukeutumisessa on kivointa se, jos sen eteen on nähty jotain vaivaa - asian kyllä huomaa aiheeseen perehtynyt. Naistenlehtien hyvinpukeutuja -kampanjat eivät juuri kosketa suurta yleisöä (ne aiheuttavat usein jonkinlaista epävarmuutta ja pukeutumiseen liittyvää miellyttämisen tarvetta) ja alipukeutumisestakaan ei juuri ketään ole syytä osoittaa sormella. Itsestäni on tärkeää se, että vaatteilla saa aikaan jonkin tunteen itselle, että viihtyy niissä, että pitää niiden väristä, että ne ovat tarkoituksenmukaisia, että materiaali tuntuu iholla hyvältä, että ne ovat sopivia ja vielä kenties että ne ovat itsetehtyjä. Tältä pohjalta lähden itse ehkä sitten vaatekauppaan - hakemaan vain johonkin asukokonaisuuteen jonkin osan tai ostamaan jonkin viileän kesäpuseron tai kangasta siihen. Ehkä jatkossa mietin myös sitä, saisinko vaateostoksia karsimalla jonkun säästön aikaan, että voisin saada hyvistä materiaalista tehtyjä vaatteita enemmän. Myös tuleviin juhliin on ihan kivaa miettiä sitä, mitä laittaisi päällensä ja saisiko kenties jostain vanhasta juhla-asusta vielä käyttökelpoisen sitä tuunaamalla. Omaa pukeutumistani ohjaa myös se, että vaatekaappia kyllä siivotaan ja karsitaan, mutta sillä periaatteella, että sieltä myös jotain löytyisi erilaisia pukeutumistilanteita silmälläpitäen.