Minulla oli opintojen lisensiaattitutkintoon asti pääaineena ekumenia (ekumeniikka) Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Tein silloin opinnäytteen Kirkkojen Maailmanneuvoston toisen maailmansodan jälkeisen pääsihteeri W.A.Vissert't Hooftin käsityksistä kirkon ykseyteen liittyen. Siitä on kulunut noin 30 vuotta ja sen jälkeen luterilaisessa, anglikaanisessa ja muutamissa muissakin kirkoissa on hyväksytty naispappeus. Netistä löytää tarkemman katsauksen asiaan esim otsikolla naispappeus eri maissa ja eri uskonnoissa. Suurissa kirkkokunnissa naispappeutta ei ole, eikä siihen löydy hyväksymistä kirkkojen traditioista, elleivät kirkkojen nykyiset teologit ja johtajat sitä hyväksy. Tähän liittyen ekumeniassa on käyty keskusteluja kirkon virasta sen kokonaisuudessaan.
Toinen ekumeeninen kysymys kirkkojen välillä on ehtoollisyhteys tai sen puuttuminen. Keiden kirkkojen välillä on ehtoollisyhteys? Tämä kannattaa selvittää itselle, jos vierailee eri maissa ja kirkoissa. Kenties luvan ehtoollisella käymiseen voi kysyä myös paikan päällä tai lukea asiasta jokin yleinen katsaus nettisivustoilta. Ehtoolliseen liittyy eri kirkkokunnissa niiden omia opinkäsityksiä. Se ei ole aivan yksinkertaisesti kristittyjen yhteinen anteeksiantamuksen ateria, vaan joissakin tapauksissa välittää koko kirkon opin ja käytännön siihen osallistuvalle, joten se edellyttää ko kirkon jäsenyyden. Jos siis ajatellaan, että vain ehtoollisella saa synnit anteeksi, toisen kirkkokunnan edustaja ei niitä sitten saa ja asia on taas monimutkainen.
Kirkkojen jumalanpalvelus kokonaisuudessaan on oma ekumeeninen kysymys. Seurasin juuri youtubesta ortodoksisen ja katolisen kirkon messuja useita enkä voinut välttyä siltä ajatukselta, että esim juhlallinen ortodoksinen messu on enimmäkseen kuoron sekä pappien esittämien soolo-osuuksien liturgista oopperaa, jonka seuraaminen ja liturginen musiikki vaatii asiaan perehtyneen kuuntelijan ja jossa seurakunnan osallistuminen jää juuri vain ehtoolliseen. Vain jotkut sen osat ja äänelliset toteutukset voivat tuoda esille karismaattisen papin panoksen. Toista ovat nykyiset messusävelmät esim suomalaisessa Tuomasmessussa, jonka säveliin tosin sitten voi kyllääntyä hyvin nopeasti. Ongelmallinen kysymys kuuluukin tässä yhteydessä, kuinka moni osallistuu tai jää pois jumalanpalveluksesta juuri liturgisen musiikin tai muiden musiikkiesitysten takia. Tämä liittyy ihan kirkon tärkeästä tapahtumasta ja sanomasta riippumattomiin syihin viitaten näihin yksilön omiin valintoihin. Musiikillinen elämys on kuitenkin osa uskonnon harjoitusta ja siihen kytkeytyvät sekä uskonnolliset tunteet pyhän kokemisesta että hartauden tunteesta, jotka liittyvät uskonnon merkityksen arviointiin itselle. Samoin kuin kirkkorakennusten vaikutus ihmiseen. Nämä tunne-elementit ovat kuitenkin usein analysoimattomia ja siksi ne voivat vaikuttaa sekä negatiivisina tai positiivisina suhtautumisessa uskonnon harjoitukseen. Saarnoissahan näitä voisi tietysti käsitellä, mutta varsinaisesti saarnaan en tässä yhteydessä viittaa enempää.
Youtuben videoita katsoessani törmäsin myös kysymykseen kansallisuuden vahvistamisesta uskonnon avulla. Pienten lasten ehtoollisella käyminen on sekin oma kysymyksensä ja se, milloin siitä voi tulla lapselle itselle merkittävä. Kansallisuuden vahvistamisessa on tärkeää myös se kansallinen perintö, joka on vaikuttanut uskonnon harjoittamisen muotoihin. Virsimusiikissa on myös kansallisia piirteitä. Juuri tästä syystä kirkkojen ykseys voi olla täysin saavuttamaton idea ainakaan siinä merkityksessä, että kirkoista ja jumalanpalveluksista tulisi samanlaisia eri puolilla maailmaa, vaikka joillakin kirkkokunnilla onkin laaja kansainvälinen vaikutus ja olemassaolo.
Ekumeenista tutkimusta aiemmin lukeneena on joutunut toteamaan sen, että esteet ekumenian tiellä vaikeuttavat kristittyjen keskinäistä toinen toisensa hyväksymistä. Olisi niin innostava ajatus sellainen, että vierailu muualla maailmassa mahdollistaisi kirkossa yhteyden kokemista vaikkapa juuri ehtoollisen vieton ja siinä merkityksessä keskinäisen anteeksiannon merkeissä. Tietysti olisi mahtavaa saada myös ateriakutsu tavalliselle ruualle. Ehkä se on joskus osunutkin jonkun kohdalle matkaillessa ja kirkossa käydessä.
