Muutto tuli minulle ikään kuin "potkusta", sillä sain viime kevään alkupuolella kirjeen taloyhtiöltäni Satolta, että se alkaa tehdä remonttia aluella sijaitsevissa neljässä kerrostalossa, jotka ovat olleet yhtiön omistuksessa vuodesta 2009 ja joista yhdessä asun. Tämä omistajuus siirtyi Kirkkohallitukselta Satolle v 2009. Ehdin asua molempien omistajien aikana melko pienessä yksiössä 16 vuotta, vaikka aluksi asumisen piti kestää vain joitakin vuosia.
Saton omistuksesta lähtien taloissa alkoi vuokrien korotus joka vuosi eli sitä ehti kestää 10 vuotta, joten vuokrat nousivat n puolella siitä, mitä ne olivat lähtötilanteessa olleet. Nyt sitten Saton hallitus päätti ryhtyä remontoimaan taloja, kun vuokrien korotus on mitä ilmeisemmin tuottanut rahaa asuntoyhtiölle.
Talot, joihin remontti nyt tullaan tekemään ovat valmistuneet jo 70-luvulla. Kellaritilat korjataan, samoin irtainvarastot ja huoneistoihin laitetaan uudet hellat ja jääkaapit sekä mahdollisesti pesukoneet. Ne, jotka muuttivat pois taloista pysyvästi eivät pääse näistä korjatuista asunnoista nauttimaan, vaikka ovat korjausta olleet rahoittamassa.
Muuttamisen ajatus tuntui aluksi helpottavalta ja innostavalta. Olin itsekin jo miettinyt asunnon vaihtoa aika pitkään. Uuden asunnon etsiminen oli kyllä aika suuri ponnistus, vaikka asunnon hausta onkin tullut pelkästään sähköistä puuhaa. Tietysti asunnon esikatselu ennen lopullista päätöstä on tärkeää, mutta netin selaaminen vie kyllä hyvin nopeasti paljon aikaa ja vaihtoehtojen runsaus mietityttää. Kenellä toisaalta on aikaa juosta asuntoja katselemassa varsinkin kävellen tai pyörällä.
Asuminen on muuttunut. Kun kyläileminen ja vieraiden kutsuminen omaan kotiin on yhä harvinaisempaa, niin kodin sisustaminen ja laittaminen ei tunnu niin ensisijaisen tärkeältä kuin sen toimivuus ja palvelevuus. Oma muuttoni tapahtui lopuksi rysäyksellä, vaikka aikaa tuntui aluksi olevan runsaasti. Tavaroiden pakkaaminen oli kuitenkin hidasta ja koska muuttokokemus oli painunut jonnekin vuosien taa, muutto ei sujunut niin nooeasti kuin mitä siitä kuvittelin. Siinä joutui ikään kuin tekemään pitemmän työjakson muutamassa viikossa ja viimeinen muuttopäivä oli sitten lähes ympärivuorokautinen.
Nykyisin kuulee paljon sanottavan, että tavaraa on liikaa ja se ahdistaa. Myös tavaraviha on aika yleistä ikään kuin se olisi syynä elämän ongelmiin. Harva puhuu siitä, että nauttii tavarasta ja tekee työtä sen eteen, että tavarasta olisi jotakin iloa ja myös hyötyä jokapäiväisessä elämässä.
Muutto tarkoittaa sitä, että joutuu laittamaan tavarat uusiin päikkoihin, ellei sitten tee uudesta kodista entisen kopiota niin paljon kuin se on mahdollista. Uuden kodin huonejärjestys ei kuitenkaan välttämättä ole sama ja muutenkin voi olla hankalaa kopioida entistä. Kun pakkaa kaiken, niin joutuu myös muistamaan sitä, mihin kaiken on laittanut, eikä se ole aina helppoa. Jos joku asia kuten vaikka termospullo on joutunut väärään laatikkoon, niin sellainen tulee helposti hankittua uutena, ennen kuin sen löytää. Huonekalut ovat myös kenties ei niin sopivia uuteen asuntoon ja siksi voi tulla se tunne, että jotain uutta pitää saada. Huonekalujen hinta on kuitenkin hyvin putoavaa luokkaa ja jokainen käytetty huonekalu menettää hyvin nopeasti arvonsa niin kuin kaikki muukin tavara pakkaa tekemään.
Olen ollut iloinen ja tyytyväinen uuteen kotiini. Tärkeintä on se, että pinta-alaa on riittävästi myös työtilaksi, joka itselleni tarkoittaa lähinnä työpöytää ja kenties kahtakin. Nykyisin on myös paljon apua sisustamiseen liittyen. Myös Pinterestistä löytää monia sisustusideoita, joten ei kun kotia laittamaan siinä määrin kuin siihen jää aikaa lasten puuhissa mukanaolemisesta ja muusta toimista, jotka usein keskeyttävät minkä tahansa intensiivisen keskittymisen aina kulloinkin juuri sillä hetkellä kiinnostavaan asiaan.
