Pieni lintu - Marian mietteet

Pieni lintunen, lintu pieni, lintu pienoinen, pienoinen lintu, pienoinen lintunen... Tämän pienen luontohavainnon jaan nyt blogissani tällä kerralla, vaikka tavaroiden kadottamisesta voitaisiinkin mennä myös siihen, mitä kaikkea löytää ja voisi löytää. No, tämä luontohavainto tuli eräänä päivänä ajankohtaiseksi, kun kävelin tuttua polkua asuinalueeni pihalla sen roskiskatokseen. Tarkoitus oli tyhjentää biojäteastia siihen varattuun laatikkoon. Sitten silmäni osuivat pieneen lintuun, joka kyyhötti siinä polullani. Jäin seisomaan linnun viereen, ketään ei näkynyt ja tietysti heti tuli mieleeni ajatus, että lintu on vioittunut, eikä pääse enää lentämään. Mitä siis tehdä linnulle? "No, vienpä nyt kuitenkin ensin nämä roskat ja katson, onko lintu vielä polulla, kun palaan", mietin siinä mielessäni. Eiväthän linnut yleensä kestä ihmisen lähelläoloa edes sekuntia, kun tuo lintu (kenties pieni tiainen) siinä istuskeli jo aika pitkän tuokion niin, että saatoin sitä tarkastella alle puolen metrin päästä. Kun edellisen kerran olimme löytäneet lasten kanssa pienen linnun, joka näytti haavoittuneelta, yritimme ottaa sen lapioon varovasti, kun emme tohtineet avokäsin siihen koskea. Jospa se vaikka rupeaisi nokkimaan. Joskus lapsuudessa näin kävi, kun lintu saattoi lentää ikkunasta sisälle ja otimme sen käteen kiinni kaksin käsin. Hanskoja ei silloin ollut kädessä. Eikä myöskään nyt eikä edelliselläkään kerralla. Silloinen yritys lasten kanssa ottaa lintu kiinni epäonnistui, koska se hävisi nokkelilla jaloillaan pensaaseen, emmekä sitä sitten enää nähneet. Emme saaneet selville, oliko linnulla jokin vioittunut. Entä nyt? Jätänkö siis linnun yksin selviämään roskat vietyäni. Se ehkä kuolee siihen, ellei se saa apua. Tämän saman tllanteen on varmaankin aika moni kokenut haavoittuneiden eläinten kanssa. Voiko haavoittuneen linnun viedä eläinlääkärille, jos sen onnistuisi saamaan johonkin vaikkapa pahvilaatikkoon, jossa sen voisi sinne toimittaa? Kun palasin roskiksesta, niin lintu oli edelleen siinä polulla ja aloin juuri hakea jotain välinettä, jolla olisin sen siirtänyt johonkin muuhun paikkaan, kun se yhtäkkiä vain lensi pois. Se lähti niin nopeasti, että kuului vain pieni viuhina ja se oli jo taivaalla. Tuntui ihan siltä kuin joku olisi sen siitä temmannut pois niin kuin jokin tuulenpuuska tai ilmavirtaus, vaikka se kyllä siitä itse lähti lentoon, mutta niin nopeasti, että sitä oli vaikea edes tajuta. Sen lähes viiden minuutin paikkaallanolo (sessio) oli päättynyt. Se operaatio oli ohi. Selvisin siis siitä linnusta, ei tarvinnutkaan etsiä sille hautausmaata tai kuolinpaikkaa tai miettiä sen viemistä eläinlääkäriin sen enempää. Ehkä haen kuitenkin lähimmän eläinlääkärin numeron ensitilassa kalenteriini ja soitan sitten siihen, kun seuraavan kerran kohtaan vioittuneen eläimen luontopolulla tai muussa ympäristössä. Luonto ja eläimet ovat meitä lähellä, mutta onko meillä kaupunkiympäristössä niille riittävästi tilaa ja elinmahdollisuuksia?